Nopeasti, hitaasti vai oikea-aikaisesti?

Uusien lääkkeiden kehittäminen on työläs, pitkä ja riskialtis prosessi. Prosessin keskeinen kulminaatiopiste on myyntilupahakemus ja lopulta myyntiluvan saaminen. Tutkimus- ja tuotekehitys on itsessään tärkeää muun muassa tieteellisen tiedon kumuloitumisen ja tulevien sukupolvien hoitomahdollisuuksien kehittämisen kannalta. Suurin potentiaalinen terveyshyöty ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus uusista lääkehoidoista saadaan luonnollisesti vasta silloin, kun lääkkeet on saatu potilaiden saataville ja kun lääkkeitä käytetään potilaiden hoidossa. Tämän olemme kokeneet konkreettisesti koronarokotteita odotellessa.

Euroopan maat on hyvin erilaisia ostovoimakorjatun BKT:n, markkinakoon ja inhimillisen kehityksen indeksin suhteen.1 Euroopassa lääkkeiden myyntilupa myönnetään tyypillisesti keskitetysti. Tämän jälkeen kukin maan päättää itse, millä kriteereillä lääke voi kussakin maassa tulla käyttöön. Päätöksenteon reunaehdot ja kriteerit vaihtelevat suuresti maiden välillä. Osassa maista sovelletaan terveydenhuollon menetelmien arviointia (HTA, health technology assessment), eräissä maissa sovelletaan hyvin formaalia taloudellista arviointia ja eräissä maissa päätöksen perustuu ensi sijaisesti kliiniseen arviointiin.

Yul-de Groot ym. ovat tehneet tutkimuksen siitä, miten uusia syöpälääkkeitä otettiin käyttöön Euroopan maissa ja millaisia elinvuosien menetyksiä lääkkeiden käyttöönoton kestoon liittyy.2 Tutkijat ottivat tarkasteluun mukaan 12 uutta syöpälääkettä ja tarkastelivat niiden käyttöönoton nopeutta 28 Euroopan maassa. Tutkijat tarkastelivat myös eroja Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Käyttöönottoa mitattiin 1) aikana myyntiluvan saamisesta lääkkeen ensimmäisen pakkauksen myyntiin ja 2) myytyjen lääkeyksikköjen kumulatiivisena määränä ensimmäisen 24 kuukauden aikana (lähde IQVIA MIDAS-tietokanta). Kokosin tutkimusartikkelissa esitetyt käyttöönottotiedot yhteen kuvioon ja asetin eri maat näiden kahden mittarin suhteen järjestykseen.

Eräät Keski-Euroopan maat, kuten Saksa ja Itävalta on molempien kriteerien mukaan keskimääräistä nopeampia ottamaan uusia lääkkeitä käyttöön. Sitä vastoin monet Itä-Euroopan maat sijoittuvat molempien mittarien suhteen keskimääräistä heikommin. Suomi sijoittuu verrattain hyvin sen suhteen miten uusia lääkkeitä on saatu käyttöön. Aineiston valossa Suomi näyttäytyy kuitenkin keskimääräistä heikompana, kun tarkastellaan lääkkeiden käytön laajentumista.  

Taloudelliset voimavarat (BKT) eivät yksistään selitä maiden välisiä eroja lääkkeiden käyttöönoton nopeudessa tai laajuudessa (tai hinnoissa), vaikka yleisesti maan taloudellinen hyvinvointi korreloi erittäin voimakkaasti sen kanssa, kuinka paljon maa kohdentaa terveydenhuoltoon voimavaroja. Havaittujen erojen taustalla lienee pikemminkin toimintakulttuuriin, varovaisuuteen ja paikallisiin resurssirajoitteisiin liittyvät syyt.   

Eri maiden vertaileminen on aina kiinnostavaa, niin myös lääkkeiden käyttöönoton suhteen. Lääketoimialalla mikä tahansa vertailu Euroopan maiden välillä osoittaa tyypillisesti varsin suurta vaihtelua, jopa samankaltaisten maiden välillä. Maiden väliseen vertailuun sisältyy aina kuitenkin epävarmuuksia ja sudenkuoppia, jolloin johtopäätösten tekemisessä tulee olla varovainen. Tiedot eri maista eivät välttämättä ole aina suoraan vertailukelpoisia, aineistot voivat olla puutteellisia tai hyvin erilaisten maiden vertailu ei ole ylipäätään mielekästä. 

Lääkemarkkinoiden sääntelyn näkökulmasta nopeuden tai hitauden sijaan keskeisenä kriteerinä saattaa olla lääkkeen käyttöönoton oikea-aikaisuus. Käyttöönoton nopeus ja laajuus ovat verrattain yksiselitteisiä käsitteitä ja vertailtavissa eri maiden välillä. Oikea-aikaisuuden arviointi on vaativampaa. Sitä arvioitaessa on tehtävä (arvo)valintoja muun näytön ja epävarmuuksien asteesta sekä lisänäytön tarpeesta. Lisäksi on sovellettava todennäköisesti myös taloudellisen arvioinnin menetelmiä. Yul-de Groot ym. artikkelissa on kiinnostavasti pyritty estimoimaan sitä, miten lääkkeiden käyttöönoton pitkittyminen aiheuttaa menetettyjä elinvuosia. Tällainen estimointi sisältää toki epävarmuutta. Se kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että myös lääkkeiden käyttöönottoon liittyvien päätösten siirtämisellä tai päätösten ja päätösprosessin hitaudella on kustannuksia.

Juha Laine, Real World Data Lead & Health Economics Advisor, Roche Oy

#RochePharmaFi

M-FI-00001569

  1. Laine J. & Tamminen N. Lääkkeiden hintojen määräytyminen Euroopassa ja Suomessa. Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2019, 480-493.

  2. Yul-de Groot et al. Unequal Access to Newly Registered Cancer Drugs Leads to Potential Loss of Life-Years in Europe. Cancers 2020, 12, 2313; doi:10.3390/cancers12082313

© 2023 Roche Diagnostics Oy ja Roche Oy, Revontulenpuisto 2 C, 02100 Espoo Tällä sivustolla on tietoa Roche Oy:n ja Roche Diagnostics Oy:n tuotteista ja palveluista Suomessa. Lääkkeitä koskeva tieto on tarkoitettu vain terveydenhuollon ammattilaisille. Roche Oy ja Roche Diagnostics Oy eivät miltään osin vastaa kolmansien osapuolten sivustojen sisällöstä tai toimivuudesta.

YhteystiedotRoche maailmanlaajuisestilinkedinfacebooktwitterinstagramyoutubeLääkehoitoDiagnostiikkaTyöpaikatMediaTarinoitaTietosuojaKäyttöehdotSosiaalisen median käyttöehdot