Diagnostiikka

Miksi IVD-testausta ei hyödynnetä riittävästi?

Ensinnäkin on vaikea arvioida tekemättömyydestä koituvaa kustannusta. Maksajien toimenpide- ja kustannuspohjaiset kirjanpitokäytännöt saattavat nostaa laboratoriotestien laskut valokeilaan, mutta niissä ei huomioida lainkaan pitkän aikavälin säästöjä resurssien käytön loppupäässä.

Vaikka rutiiniluontoinen testaus on tyypillisesti hyvin edullista, 2010 McKinsey & Company -analyysi4, joka perustui 100 – 3 000 dollaria/kpl maksaviin testeihin, osoitti 600 – 28 000 dollarin säästömahdollisuudet potilasta kohti. USA:ssa yksittäiset maksajat eivät saa juuri minkäänlaista käsitystä em. kustannustehokkuudesta, ellei potilaskanta pysy vakiona 5 – 10 vuoden ajan (mikä on äärimmäisen epätodennäköistä).

Jopa Euroopan unionin (EU) yhden maksajan järjestelmien kehittyneimmissäkin kustannusmalleissa saatetaan sivuuttaa sairauksien ehkäisemisen aiheuttamat taloudelliset ja yhteiskunnalliset edut, esimerkkeinä lääketieteellisten ja yhteiskunnallisten turvaverkkojen tarpeen väheneminen tai työllisyyden paranemisesta ja tuottavuudesta johtuva BKT-kasvu


Toiseksi laboratoriot ja lääkärit saattavat tarkastella diagnostiikkaa melko erilaisista näkökulmista – ensin mainittua motivoivat todennäköisemmin tekniset tekijät, kuten diagnostisen tiedon keräämisen tehokkuus sekä kustannukset, ja jälkimmäisiä ohjaa voimakkaasti lääketieteellinen arvo ja diagnostisen tiedon tulkinnan ja sen pohjalta toimimisen helppous. Myös diagnostiikkaan erikoistuneen työvoiman laatu on keskeistä hyvin toimivalle terveydenhoitojärjestelmälle, mutta koulutuksen jatkuvuus ja järjestelmien päivitys on usein puutteellista.6 Diagnostista koulutusta ja infrastruktuuria parantavilla ohjelmilla ei ole selkeitä puolestapuhujia tai rahoituslähteitä ilman erityisiä hallitusjohtoisia kannustimia.

Lopuksi, IVD-testit ovat liian usein helppoja kohteita maksajille, jotka hakevat välittömiä säästöjä, silloinkin kun em. leikkaukset loppujen lopuksi kasvattavat yhteiskunnan terveydenhoidon kokonaislaskua. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO sai vastikään päätökseen pitkäaikaisen tuberkuloositutkimuksen, jossa käytettiin tietoja 21:stä EU-maasta.

Vuosien 2008-2011 taloudellisen taantuman vuoksi kutistuneiden julkisen terveydenhuollon budjettien vuoksi IVD-testaus väheni ja turberkuloositapauksien toteaminen laski noin 5 prosenttia koko EU-alueella. Tulos? WHO odottaa tuberkuloosin ja siihen liittyvän kuolleisuuden nousevan jopa 3 prosenttia yli vuosikymmenen ajan.7

Hyvä uutinen on se, että IVD on ainutlaatuisen pystyvä edistämään kestävää terveydenhuoltoa kolmella keskeisellä tavalla:
● sairauden varhainen toteaminen ja hoito
● elämää muuttavan ja pelastavan lääkkeen tarkka määrääminen potilaalle
● kroonisen sairauden optimoitu hoito.

4 McKinsey & Company (2010). The microeconomics of personalized medicine.
5 Cebul, Randall D., James B. Rebitzer, Lowell J. Taylor, and Mark E. Votruba. 2008. Organizational Fragmentation and Care Quality in the U.S. Healthcare System. The Journal of Economic Perspectives 22 (4). American Economic Association: 93–114.
6 World Health Organization (2011). Increasing Access to Diagnostics Through Technology Transfer and Local Production.
Bulletin of the World Health Organization 2015;93:369-379.