Roche Finland

Kehitysaskeleina biologiset lääkehoidot
 

Munuaiset sijaitsevat vatsaontelon takaosassa selän puolella. Munuaisten tehtävänä on huolehtia kehon virtsanerityksestä. Munuainen erittää myös erytropoietiini-nimistä hormonia, jolla on merkitystä luuytimen punasolujen tuotannossa.

Munuaiskasvainten osuus on Suomessa lähes 4 % kaikista syövistä, mutta määrä on lisääntymässä. Potilaiden ikä sairastumisvaiheessa on keskimäärin 60–65 vuotta. Tauti on yleisempi miehillä kuin naisilla. Suomessa todetaan vuosittain noin 750 uutta munuaissyöpätapausta.

Taudin oireet ovat hyvin monimuotoisia
Munuaissyövän yleisimmät oireet ovat kipu, verivirtsaisuus, kyhmyn tunne kylkikaaren alapuolella, laihtuminen, kohonnut verenpaine, kuumeilu, ruokahaluttomuus ja väsymys. Anemia voi olla myös merkki munuaissyövästä. Taudin oireet ovat hyvin monimuotoisia ja ne voivat aluksi viitata muihin sairauksiin. Munuaissyöpä voi olla myös pitkään oireeton.

Munuaissyöpä diagnosoidaan vatsan kaikututkimuksella. Tietokonetomografiatutkimus eli kerroskuvaus auttaa levinneisyyden arvioinnissa. Toisinaan voidaan tehdä myös virtsaelinten varjoainetutkimus. Koska syövän oireita ei välttämättä tunnisteta ajoissa, munuaissyöpä saatetaan todeta vasta silloin, kun se on jo levinnyt muualle elimistöön. Munuaissyövän tavallisimmat etäpesäkepaikat ovat luusto, vatsaontelo, keuhkot ja aivot.

Hoitomenetelmiä on useita
Munuaissyövän ennusteeseen vaikuttavat kasvaimen levinneisyys ja erilaistumisaste. Tärkein munuaissyövän hoitomenetelmä on leikkaus. Leikkauksen lisäksi hoitoina voidaan käyttää immunologisia hoitoja tai biologisia lääkehoitoja. Hoitoja voidaan myös yhdistellä.

Immunologisiin hoitoihin kuuluvat interferoni ja interleukiini. Interferonia annetaan pistoshoitona ihon alle kolme kertaa viikossa. Pistostekniikka on helppo oppia, ja potilas voi pistää lääkkeen itse, jolloin sen voi annostella kotona.

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Munuaissyöpä on kuitenkin hyvin vastustuskykyinen solunsalpaajille, ja niistä on ollut apua vain muutamilla prosenteilla potilaista. Biologiset lääkkeet ovat toimintamekanismiltaan solunsalpaajista poikkeavia syöpälääkkeitä, ja ne voivat olla joko vasta-aineita tai pienimolekyylisiä yhdisteitä. Biologiset lääkkeet hillitsevät syövän kasvua esimerkiksi estämällä verisuonten kasvua tai syöpäsolujen kasvuun ja leviämiseen vaikuttavien viestintäreittien toimintaa. Lisäksi munuaissyövän hoidossa voidaan käyttää niin sanottua valtimoembolisaatiota, joka tarkoittaa munuaisvaltimon tukkimista. Hoidon valintaan vaikuttavat kasvaimen levinneisyysaste ja potilaan yleiskunto.

Kysy lisää tietoa aiheesta lääkäriltäsi.