Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että osteoporoosi eli luukato on sydän- ja verisuonitautien jälkeen maailman toiseksi vakavin terveysongelma. Maailmanlaajuisesti noin joka kolmannella 50 vuotta täyttäneellä naisella ja joka kahdeksannella samanikäisellä miehellä on riski saada osteoporoottinen murtuma. Väestön ikääntyessä osteoporoottisten murtumien määrän arvellaan lisääntyvän. Suomessa osteoporoosia sairastaa arviolta 400 000 ihmistä.
Mikä on osteoporoosi?
Osteoporoosi on krooninen sairaus, jossa luumassa on pienentynyt, luu haurastunut ja luun murtuma-alttius kasvanut. Yleisimpiä osteoporoottisia murtumia ovat nikama-, lonkka- ja rannemurtumat.
Osteoporoosi havaitaan usein vasta ensimmäisen murtuman jälkeen. Osteoporoottiset nikamamurtumat voivat myös aiheuttaa selkäkipuja, pituuden lyhenemistä ja selkärangan taipumista eteenpäin.
Mistä osteoporoosi johtuu?
Luu on elävää kudosta, joka uusiutuu koko elämän ajan. Noin 40 ikävuoden jälkeen luumassa alkaa vähenemään ja erityisesti vaihdevuosien yhteydessä hiipuva estrogeenin tuotanto kiihdyttää luumassan vähenemistä. Osteoporoosissa luuston haurastuminen on kuitenkin selvästi normaalia voimakkaampaa.
Ikä, perimä, elintavat, vähäinen kalsiumin saanti, jotkin sairaudet ja lääkkeet sekä naisilla estrogeenin tuotannon väheneminen vaihdevuosien yhteydessä voivat olla osteoporoosin riskitekijöitä.
Osteoporoosin hoito
Osteoporoosin hoidon kulmakiviä ovat riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä lääkehoito. Osteoporoosin hoitoon on erilaisia lääkkeitä. Yleisin osteoporoosin hoidossa käytettävä lääkeryhmä ovat bisfosfonaatit, jotka hidastavat luun hajoamista estäen näin luun haurastumista ja vähentäen luunmurtumien riskiä. Osteoporoosin hoitoon tarkoitettuja bisfosfonaatteja voidaan annostella suun kautta kerran päivässä, kerran viikossa tai kerran kuukaudessa.
Osteoporoosin hoidossa keskeinen haaste on se, että monet naiset jättävät osteoporoosin lääkehoidon kesken. Tällöin hoito ei toteudu ja luunmurtumien riski on suurentunut. Kansainvälisen osteoporoosiliiton teettämän tutkimuksen mukaan yleisin syy siihen, että osteoporoosin hoitoon tarkoitettu bisfosfonaattilääkitys jätetään kesken, on lääkkeen ottamiseen liittyvä epämukavuus1. Yleensä bisfosfonaatit otetaan aamulla tyhjään mahaan ja niiden ottamisen jälkeen potilaan on oltava syömättä ja juomatta pystyasennossa puolesta tunnista tuntiin lääkkeestä riippuen. Bisfosfonaattihoidossa harvemman annostelun on todettu parantavan hoitoon sitoutumista 2,3.
Lisätietoa osteoporoosista Osteoporoosiliiton sivuilta.
Linkit
www.rakasluuranko.fi
Viitteet
1. The Adherence Gap: Why Osteoporosis Patients Don`t Continue With Treatment (International Osteoporosis Foundation 2005).
2. Recker RR et al. Mayo Clin Proc 2005; 80(7): 856-861
3. Cramer JA et al. Curr Med Res Opin 2005; 21(9): 1453-1460