1. HIV-infektio
2. Taudin kulku
3. Lääkehoidon erityispiirteitä
4. Linkit
Immuunikatosairauden aiheuttajaa, HI-virusta, on olemassa kahta tyyppiä: HIV-1:tä ja HIV-2:ta, joista HIV-1 on yleisempi Suomessa. Suomessa on todettu helmikuuhun 2007 mennessä 2096 HIV-tartunnan saanutta, joista 22 %:lla infektio on kehittynyt AIDS-vaiheeseen. Uusia tartuntoja rekisteröitiin Suomessa vuonna 2006 193, joka oli ennätysmäärä kautta aikojen. HIV-infektioiden yleisimmät tartuntatavat vuonna 2006 olivat heteroseksi (46 %), homoseksi (30 %) sekä suonensisäiset huumeet (4 %). Verituotteista* ja äidistä lapseen tapahtuneet tartunnat ovat harvinaisia.
* Viimeisin verituotteesta Suomessa saatu tartunta on vuodelta 1985.
HIV-infektiota ei pystytä parantamaan lääkkeillä, mutta infektion eteneminen voidaan pysäyttää tehokkaalla, 3–4 lääkkeen yhdistelmähoidolla. Onnistuneen lääkityksen ansiosta oireilu ja seurannaistautien puhkeaminen siirtyvät vuosilla. Keskimääräinen oireiden ilmaantumisaika on kahdeksan vuotta tartunnasta. Lääkitys parantaa olennaisesti HIV-positiivisen potilaan elämänlaatua ja pidentää hänen elinikäänsä jopa vuosikymmenillä.
Lähdekirjallisuutta:
HIV-infektion nykyhoito. J. Syrjänen ja M. Ristola. Suomen Lääkärilehti 48/2005
HIV-pandemia 20 vuotta viruksen löytämisen jälkeen. M. Salminen. Suomen Lääkärilehti 48/2005.
http://www.positiiviset.fi/hivkasikirja/index.htm
Lääkärin käsikirja 2006
Kansanterveyslaitos. Tartuntatautirekisteri.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/tietoa_terveydesta/infektiotaudit/hiv_ja_aids/tapaustilastot/
HI-virus elimistön puolustusjärjestelmässä
HI-virus valitsee kohteekseen immuunipuolustusjärjestelmän nk. auttaja-T-soluja. Virus tarttuu solun pinnalla olevaan molekyyliin (CD4) ja tunkeutuu solun sisälle. Siellä se liittää oman perimäaineksensa solun perimään. Tämän jälkeen infektoitunut solu muuttuu “virustehtaaksi” ja alkaa tuottaa uusia HI-viruksia. Virukset leviävät infektoituneesta solusta terveisiin soluihin, jolloin terveiden T-solujen määrä vähenee.
Sairauden ensivaihe
Vajaalle puolelle tartunnan saaneista kehittyy 1–6 viikon kuluessa ensitaudin oireita: kurkkukipua, lämpöilyä, väsymystä, päänsärkyä, ripulia, lihas- ja nivelsärkyä, kaularauhasten turvotusta ja pieninäppyläistä ihottumaa. Toisaalta osa tartunnan saaneista ei saa lainkaan oireita. Yleensä yli 50 %:lla potilaista HIV-testi on tässä vaiheessa negatiivinen. Ensivaiheessa HI-viruksen määrä lisääntyy elimistössä voimakkaasti, mutta vasta-aineita ei aina ehdi kehittyä mitattavia määriä. Luotettava testitulos saadaan kolmen kuukauden kuluttua tartunnasta. Kuuden kuukauden kuluttua tartuntahetkestä mitattu virusmäärä ennustaa taudin etenemisnopeutta; mitä vähemmän viruksia, sitä hitaammin tauti todennäköisesti etenee. Jatkossa taudin etenemisnopeuteen vaikuttaa oleellisesti lääkehoito. Mitä aikaisemmin diagnoosi tehdään, sitä paremmat hoitomahdollisuudet ja elinajan ennuste potilaalla on.
Oireeton vaihe
Suurelle osalle tartunnan saaneista HIV-infektio ei aiheuta oireita moneen vuoteen. Potilas voi olla oireeton jopa yli kymmenen vuotta. Kaulan, kainaloiden tai solisluiden takana olevien kuoppien imusolmukkeet voivat suurentua joillakin tilapäisesti ja oireettomasti.
Oireinen HIV-infektio
Oireisessa vaiheessa HIV-infektio aiheuttaa tautiin liittyviä yleisoireita. Määritelmän mukaan potilaalla pitää olla vähintään kaksi seuraavista oireista: kuumetta toistuvasti tai yhtäjaksoisesti yli kuukauden, selittämätöntä painonlaskua yli 10 %, epänormaalia väsymystä, pitkittynyttä ripulia tai toistuvaa yöhikoilua. Lisäksi voi ilmaantua esim. ihon tai limakalvojen infektioita, toistuvia herpesrakkuloita, vyöruusua, hiivasienitulehduksia suuhun ja sukupuolielinten alueelle. Laboratorioarvoissa ilmenee muutoksia, CD4-solujen taso on alle 300. Osalla tauti voi olla vielä tässäkin vaiheessa oireeton.
AIDS-vaihe
AIDS-vaiheessa CD4-solutaso on laskenut alle 200:n (0,2 x 109/l) ja henkilö on saanut ainakin yhden seurannaissairauden. HIV-positiivisella alkaa esiintyä seurannaissairauksia, joita ei tavata immuunipuolustukseltaan normaaleilla henkilöillä; esim. leukoenkefalopatiaa, HIV-näivetystautia, Kaposin sarkoomaa, kohdunkaulan karsinoomaa jne. Taudin etenemisnopeus vaihtelee tapauskohtaisesti, osalla tauti etenee AIDS-vaiheeseen muutamassa vuodessa, osalla ei voida havaita etenemistä yli 15 vuodenkaan seurannassa. Nykyisen yhdistelmälääkehoidon ansiosta tappava tauti on muuttunut krooniseksi sairaudeksi, jossa jäljellä oleva elinajan ennuste voi vuosien sijasta olla vuosikymmeniä.
3. Lääkehoidon erityispiirteitä
HIV-infektion hoidossa käytetään nykyisin 3–4 lääkkeen yhdistelmähoitoa (HAART-hoito, highly active antiretroviral therapy). Lääkkeet jaetaan kahteen ryhmään vaikutusmekanismin mukaan; entsyyminestäjät vaikuttavat infektoituneen solun sisällä estäen HI-viruksen jakautumisen. Toiseen lääkeryhmään kuuluu ns. fuusionestäjä. Se estää HIV-1-viruksen kiinnittymisen ja tunkeutumisen terveisiin soluihin ja on toistaiseksi ainoa tämän toimintamekanismin omaava HIV-lääke. Lääkehoito ei kuitenkaan pysty hävittämään virusta elimistöstä, vaan viruksia löytyy mm. imusolmukkeista ja spermasta ja hyvin herkillä menetelmillä myös verestä.
HIV-lääkkeet vaikutusmekanismien mukaan
1) Solun sisällä vaikuttavat ns. käänteiskopioijaentsyymin estäjät tai proteaasinestäjät: nämä lääkkeet estävät HI-viruksen lisääntymisen solun sisällä.
2) Solun ulkopuolella vaikuttava HI-viruksen kiinnittymisen estäjä solukalvolla, joka estää HI-viruksen pääsyä terveisiin CD4-soluihin.
HIV-lääkkeiden käytön tärkein periaate on hoidon tarkka ja säännöllinen noudattaminen. Yhdenkin lääkeannoksen poisjättäminen saattaa aktivoida viruksen ja muuttaa viruksen lääkkeelle vastustuskykyiseksi. Toinen tärkeä periaate on, ettei lääkehoitoon tehdä mitään muutoksia ilman huolellista perehtymistä harkittujen lääkkeiden aineenvaihduntaan ja niiden keskinäiseen yhteensopivuuteen.
Jotta 80 %:lla potilaista HI-virusmäärä saadaan laskemaan alle mitattavan tason, potilaiden tulisi tutkimusten mukaan ottaa yli 95 % heille määrätyistä lääkkeistä säännöllisesti. Myös psyykkinen hoito on tärkeää. Pelko, ahdistus ja sosiaaliset asiat on hyvä käsitellä sekä lääkärin että ammattiauttajan kanssa. Sairastuneen elämää helpottaa tieto siitä, että HIV on nykyisen lääkityksen ansiosta vain yksi monien muiden kroonisten sairauksien joukossa.
Suomalaiset linkit
http://www.positiiviset.fi
http://aidstukikeskus.fi
http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/tietoa_terveydesta/infektiotaudit/hiv_ja_aids/
http://www.tohtori.fi/ihotautilaakari/38.html
http://www.redcross.fi/apuajatukea/hivneuvonta/fi_FI/index/
Kansainväliset linkit
http://www.unaids.org/en/default.asp
http://www.aidsinfo.nih.gov/
http://www.hivandhepatitis.com/
http://www.eacs.ws/download/Euroguidelines4151105.pdf
http://www.who.int/hiv/en/