Palvelu
Sairaudenhoito
Syöpätaudit
>
Elinsiirrot
>
Anemia
>
Infektiotaudit
>
Influenssa
>
Hepatiitti
>
HIV
>
Malaria
>
Ylipaino
>
Ihotaudit
>
Osteoporoosi
>
Nivelreuma
>
Valmisteyhteenvedot
>
Tapahtumat
>
sairau-hepatiitti-imageheader.gif

C-HEPATIITTI
B-HEPATIITTI
LINKIT

1

1. C-HEPATIITTI

C-hepatiitti tarkoittaa C-hepatiittiviruksen aiheuttamaa maksatulehdusta. Yleisimmin maksatulehduksia aiheuttavat A-, B- ja C-hepatiittivirukset. C-hepatiittivirus on ns. RNA-virus, ja siitä tunnetaan useita eri alatyyppejä (1a, 1b, 2, 3 jne.)

Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 1200 uutta C-hepatiittitapausta. Kroonisia C-hepatiittitapauksia on diagnosoitu vuodesta 1995 yhteensä noin 17 000, mutta diagnosoimattomia tapauksia arvioidaan olevan jopa puolet enemmän. Tauti diagnosoidaan yleisimmin 20–30-vuotiailla. Valtaosa potilaista saa tartunnan käyttäessään suonensisäisiä huumeita. Sairastuneiden tarkkaa määrää ei tiedetä, koska tauti on aluksi oireeton ja diagnoosi jää usein tekemättä. Viruksen saaneista noin 15–20 % paranee ilman hoitoa, mutta suurimmalle osalle potilaista kehittyy krooninen C-hepatiitti. Kaikki HIV-positiiviset potilaat tulisi seuloa hepatiitin suhteen, sillä tauti etenee heillä nopeammin immuunipuutoksesta johtuen.

C-hepatiittiin ei ole rokotetta. Kroonista C-hepatiittia voidaan hoitaa interferonialfan ja ribaviriinin yhdistelmällä. Hoito onnistuu 50–80 %:lla potilaista virustyypistä riippuen. Pitkävaikutteinen pegyloitu alfa-interferoni yhdessä ribaviriinin kanssa on parantanut merkittävästi hoitotuloksia. Lääkehoidon tavoitteena on laskea virusten määrä veressä alle mittaustason ja estää virusten lisääntyminen, jolloin myös maksavaurioiden eteneminen voidaan pysäyttää. Kroonisen C-hepatiitin hoidossa käyetettävillä lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia, minkä vuoksi potilaan hoitomotivaation on oltava kunnossa. Hoitomyöntyvyyden ollessa hyvä (yli 80 % lääkityksestä otettu oikein) hoidon onnistumismahdollisuus virustyypissä 2 tai 3 on yli 80 %. C-hepatiitin hoitoon kehitetään jatkuvasti uusia lääkkeitä, joten hoitovaihtoehtoja on mahdollisesti tulossa niillekin, jotka eivät vielä reagoi hoitoon.

M. Färkkilä. Suomen Lääkärilehti 12-13. 2005
A.-L. Karvonen. Suomen lääkärilehti 51-52.2003
KTL. Tartuntatautirekisteri



1.1 C-hepatiitin tarttuminen

C-hepatiittivirus leviää tavallisimmin veren välityksellä. Tartuntaan riittää jopa näkymätön määrä verta. Huumeiden käyttäjillä yhteiset neulat ja ruiskut ovat yleisin taudin tartuntalähde. Tartunnat ovat yleisiä suonensisäisten huumausaineiden käytön aloittaneilla nuorilla. Pitkäaikaiskäyttäjistä (≥ 5 v) jopa yli 80 % on viruksen kantajia. Myös saastuneet tatuointi- tai lävistysvälineet voivat olla tartunnan lähteitä.

Tartunnan voi saada myös muista kehon eritteistä, seksitartunta on kuitenkin erittäin harvinainen. Virus voi siirtyä raskauden aikana äidistä sikiöön, mutta tämäkin on verrattain harvinaista. Hyvin kehittyneiden testimenetelmien ansiosta tartuntaa ei Suomessa voi saada verensiirrosta.



1.2 C-hepatiitin oireet ja seurannaistaudit

C-hepatiitin alkuvaihe on usein oireeton. Vain vajaa 20 % tartunnan saaneista sairastuu 2 viikon – 5 kuukauden kuluessa vatsaoireisiin. Muita alkuvaiheen oireita voivat olla väsymys, kuume ja flunssan kaltaiset oireet. Myös iho ja silmän valkuaiset voivat muuttua keltaiseksi ("keltatauti"). Noin 85 % tartunnan saaneista jää C-hepatiittiviruksen pitkäaikaisiksi kantajiksi. Kantaja tuntee itsensä yleensä terveeksi, mutta hänen elimistössään on C-hepatiittiviruksia ja hän voi tartuttaa tautia eteenpäin. Noin 75 %:lla on vaihtelevasti tai jatkuvasti koholla olevat transaminaasitasot, mutta noin 25 %:lla maksa-arvot ovat normaalilla tasolla. Normaalit transaminaasiarvot eivät poissulje etenevää kroonista hepatiittia.

Kroonista hepatiittia sairastavista noin 20 %:lle kehittyy vuosien tai vuosikymmenien kuluessa maksakirroosi ja 1–4 % saa vuosittain maksasyövän. Virushepatiitti on Suomessa alkoholin ohella merkittävin kroonisen maksavaurion aiheuttaja. Infektion jälkeen kehittyvän maksavaurion eteneminen on yksilöllistä ja etukäteen huonosti ennustettavissa. Runsas alkoholinkäyttö (> 140 g/vk) nopeuttaa merkittävästi maksatulehduksen etenemistä ja pahenemista. Sairauden etenemiseen vaikuttavat myös esimerkiksi ylipaino, maksan rasvoittuminen, immuunipuutostilat tai samanaikaiset muut virusinfektiot. Kroonisen maksatulehduksen oireet ovat aluksi epämääräisiä; väsymystä, ruokahaluttomuutta, painonlaskua, nivel- ja lihassärkyjä, joskus lievää kuumettakin voi esiintyä. Tämän vuoksi sairautta ei aina tunnisteta mahdolliseksi C-hepatiitiksi.



1.3 C-hepatiitin diagnosointi

C-hepatiitti todetaan tutkimalla veren C-hepatiittivasta-aineet (HCV-Ab) tai osoittamalla virus-RNA suoraan geenitekniikalla. Tarvittaessa voidaan ottaa myös koepala maksasta. Tartunnan poissulkeminen edellyttää, että testi on negatiivinen 6–12 kuukauden kuluttua viimeisestä tartuntavaaratilanteesta. C-hepatiitin voi testauttaa terveyskeskuksessa lääkärin lähetteellä tai anonyymisti terveysneuvontapisteessä.



2. B-HEPATIITTI

B-hepatiitti tarkoittaa B-hepatiittiviruksen aiheuttamaa maksatulehdusta. C-hepatiitin tavoin se tarttuu yleisimmin verikontaktista huumeneulojen välityksellä. Lisäksi se voi myös tarttua B-hepatiittia sairastavasta äidistä vauvaan raskauden tai synnytyksen aikana. Vuonna 2003 Suomessa todettiin 369 uutta B-hepatiittitartuntaa.

Akuutti B-hepatiitti todetaan verikokeella aikaisintaan 8–12 viikon kuluttu tartunnasta. Vain noin 40 % saa oireita. Oireet ilmenevät keskimäärin 2–3 kuukaudessa tartunnasta. Akuutin B-hepatiitin oireina ovat ruokahaluttomuus, kuumeilu, väsymys, nivelvaivat, vatsa- ja lihassäryt, silmänvalkuaisten ja ihon keltaisuus, virtsan tummuminen sekä ulosteiden muuttuminen harmaiksi.

Aikuisväestössä tauti jää pysyväksi krooniseksi sairaudeksi vain noin 5 %:lla sairastuneista. Sen sijaan lapsipotilailla kroonistumisen todennäköisyys on huomattavasti suurempi. Jos positiivisuus on todettavissa vielä yli 6 kuukautta tartunnasta, kyseessä on krooninen B-hepatiitti. Kroonistumiseen vaikuttavat ennen kaikkea potilaan ikä ja immuunivaste. Kroonisen B-hepatiitin hoitoon on olemassa kolme lääkettä: interferonialfa, lamivudiini ja adefoviiri. Lääkehoidolla pyritään estämään maksavaurioiden eteneminen.



3. LINKIT

Suomalaiset linkit
http://www.musili.fi
http://www.ktl.fi tai http://www3.ktl.fi/stat/

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_1996/8_1996/c-hepatiitti_suomessa/
http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Tulehdussairaudet.shtml/213195?Hepatiitti
http://www.shyry.org/c-hepati.htm

Kansainväliset linkit
http://www.medicinenet.com/hepatitis_c/article.htm
http://www.allabouthepatitisc.com/readytolearn/about/index.jsp
http://www.hepatitis-central.com/
http://www.epidemic.org/