Elinsiirto on usein ainoa ja yhä useammin runsaasti elinvuosia tuova hoitomuoto niille potilaille, joilla on korjaamattomia, muun hoidon ulottumattomissa olevia häiriöitä elimistössään.

Tänä päivänä yleisimpiä elinsiirtoja ovat munuaisensiirrot, joita on siirroista 70 %.Yhä enemmän tehdään myös maksan-, sydämen- ja keuhkojensiirtoja. Potilaalle saatetaan siirtää samanaikaisesti myös kaksi elintä, kuten esimerkiksi sydän ja keuhko, maksa ja munuainen  tai maksa ja ohutsuoli. Myös kudossiirtoja, kuten sarveiskalvo-, luuydin-, rusto-, iho-, luu-, suoli- ja sydänläppäsiirtoja on suoritettu onnistuneesti. Vuonna 2005 Suomessa aloitettiin myös haiman saarekesolujen siirrot.

Suomessa ensimmäinen munuaisensiirto  tehtiin vuonna 1964. Pisimpään suomalaisella potilaalla toiminut munuainen on  siirretty jo vuonna 1967. Maksansiirrot aloitettiin vuonna 1982 ja ensimmäinen sydämensiirto tehtiin 1985.  Keuhkoblokkisiirrot aloitettiin vuonna 1988 ja keuhkonsiirrot 1990.  Hylkimisreaktioiden estolääkkeiden kehittyminen 80-luvulta lähtien kiihdytti elinsiirtokirurgian nopeaa kasvua.

Suomessa tehdyt elinsiirrot syyskuuhun 2006 asti

 

maksa	636
munuainen	5 074
keuhko	80
sydän	389
sydän & keuhko	31
haiman saarekesolusiirrot	5
Yhteensä	6 215

 

Useimmiten sekä luovuttaja että vastaanottaja ovat suomalaisia, mutta jonkin verran on myös siirteiden vaihtoa Pohjoismaiden kesken. Ennen siirtoa  testataan huolellisesti paitsi veriryhmä- myös kudosyhteensopivuudet. Suomessa nämä asiat vaikuttavat siihen, kuka minkäkin siirteen saa eikä jonotusaika vaikuta siirteen saamiseen Suomessa. Koska kudosyhteensopivuudella on meillä erittäin suuri merkitys, sekä siirteiden että potilaiden eloonjäämisluvut ovat maailmanlaajuisesti huippuluokkaa. Merkittävä syy hyviin tuloksiin on myös optimaalisella hyljinnänestolääkityksellä sekä kylmäiskemia-ajalla ( = aika siirteen irrottamisesta sen siirtämiseen vastaanottajalle).

Akuutteja rejektioita ilmeni vuonna 2004 18 %:lla munuaissiirtopotilaista. Ensimmäisen vuoden potilaiden eloonjäämisprosentti on liki 100. Uusintasiirtojen määrä on vähentynyt noin 20 %:sta 5 %:iin. Maksansiirtopotilaista 95 % on elossa vuoden jälkeen siirrosta.   10 %:lle maksansiirtopotilaista joudutaan tekemään uusintasiirto.  

Mitä hylkimisreaktiossa tapahtuu?  
Elinsiirron jälkeen vastaanottajan oma elimistö tunnistaa vieraan kudoksen ja alkaa puolustautua sitä vastaan. Tässä reaktiossa ovat keskeisessä asemassa veren  valkosolut. Elimistö alkaa hylkiä sille vierasta elintä valkosolujensa avulla.

Hyljinnänestolääkitys
Erilaisia immunosuppressantteja käytetään yhdistelminä. Tavoitteena on paitsi varmistaa riittävä immunosuppressio myös minimoida haittavaikutukset. Uuden siirteen saatuaan potilas joutuu käyttämään hyljinnänestolääkitystä koko loppuikänsä. Saatavilla on tällä hetkellä useita lääkkeitä, jotka mahdollistavat räätälöidyn hyljinnäneston potilaan tarpeiden mukaisesti.Tänä päivänä hyljinnän estossa käytetään useimmiten kolmoislääkitystä.

Linkit:
www.musili.fi  
www.syke-elinsiirrot.fi  
www.hengitysliitto.fi